Laukontorin satamassa meitä odotti Tammerkoski-laiva, johon astelimme sisään.
Laivamatka on pienille ihmisille tosi jännittävä kokemus, ja kestää vain viitisentoista minuuttia. Siinä ajassa ei ehdi edes pitkästyä järvellä (tai merellä kuten seurassani matkanneet pian 4- ja 5 -vuotiaat neidit itsepintaisesti väittivät) putkutteluun. Hyvällä kelillä voi istua (tai seisoa) kannella tai laivan keulassa olevilla tuoleilla.
Hei hei, Tampere!
Matkalla on pari jännää sillan alitusta
Retkellä on tärkeää olla hyvä ystävä mukana
Tutut paikat näyttävät erilaisilta järveltä päin, kun pyysin neitejä etsimään maisemasta Pyynikin näkötornin, oli niitä yllättäen monta. Kaikki tehtaan piiput kun yhtäkkiä olivatkin munkkitorneja, ja itse munkkitornista näkyi puiden takaa vain pienen pieni nysä. :D Pienempi tyttö totesi reissussa että "on niin mukava mutta olemme niin kaukana kotoa". Ilmeisesti laivalla meno tuntui vievän meitä mielikuvissa kauemmaksikin kuin mitä oikeasti mentiin.
Laituriin saavuttuamme valuimme muiden mukana maihin. Liityimme ensimmäiseen jonoon ja saimme Moron tarjoamia maistiaisia ja päätimme heti syödä eväitä, sillä kukapa nyt tyhjällä vatsalla viitsisi mitään tehdä!
Kokit tervehtivät meitä ruokamaistiaisin
Aiemmin päivällä isosta I-kaupasta
ostetut eväsrasiat pääsivät heti kovaan testiin!
Aikuisille tarjottiin salaattia,
possun niskaa sekä savulohta!
Lapset saivat halutessaan omat vartaat.
Saaren länsipäässä on grillauskota evästelypöytineen, jossa sai paistella omia makkaroita ja muutenkin nauttia luonnon helmassa omista eväistä. Viikinsaaresta löytyy eväsretkeilyn sijaan kaksi ruokapaikkaa: Ravintola Viikinsaari sekä grillikioski.
Kaunis pitsihuvila jossa ravintola sijaitsee
(kuva Hopealinja.fi)
Evästelyn jälkeen lähdimme vähän lurjustelemaan ja tutkimaan saarta. Saavuimme leikkipaikalle, jossa oli uutuuttaan hohtelevia leikkivälineitä valmiina leikittämään iloisia lapsia. Oli junaa, leikkimökkiä, keinuja, keinuvia kukkoja ja kaikista hienoimpana: MERIROSVOLAIVA!
Laivan irvistävä keulanokka
"Pieni saari palmuineen..."
ja tietty merirosvolla kartta on oltava
Uskallatko kyytiin?
RRRROOOOAR!
Kasvomaalauksenkin sai ottaa,
jos uskalsi.
Ihanista kuvista oli vaikea valita,
mutta neidit saivat poskiinsa kaksi sydäntä <3
Sydänposkisena lähdimme vähän retkeilemään saaren länsipäässä olevalle luonnonsuojelualueelle. Siellä oli aivan hienoja UIMARANTOJA, aivan vielä ei ollut uintilämpimät kelit. Oli hieno (pelastus)VENE ja mietittiin miksi sillä ei voi lähteä soutelemaan. Keppien heittely veteen oli reissun toiseksi paras juttu. Jäätiin kaipailemaan kesää ja uimarantakelejä. Otettaisiin mukaan pyyhkeet, uikkarit, uimalelut, kellukkeet, rantapallot sun muut. Päätettiin tulla kesällä takaisin, koko päiväksi, aamusta iltaan.
Viikinsaareen alkaa säännöllinen reittiliikenne 31.5.2013. Laiva lähtee Laukontorin satamasta tasatunnein ja palaa saaresta puolelta.Vaikka saaren toiminnan järjestää ja organisoi Tampereen kaupungin kulttuuritoimi, hoitaa liikennöintiä Hopealinja. Tästä johtuen liput laivaan ovat melko tyyriit: 11 euroa aikuiselta ja 5,5 euroa yli neljävuotiaalta lapselta. Perhelipun (2+2) saa 28 eurolla. Itse ajattelen, että tuo hinta on sellainen että ehkä kerran kesässä voisi tehdä Viikinsaari-retken. Tavallaan pidän vähän säälittävänä sitä, että moni muukin varmaan ajattelee kuten minä, ja saari ei olekaan sellainen luonteva perheretkikohde kuin mitä se voisi olla. Enemmän just nähtävyys.
Saarella on kesällä paljon teemaohjelmaa, muun muassa merirosvoristeilyä ja lastenkonsertteja . Niistä saa lisää tietoa Tampereen kaupungin Viikinsaari-sivustolta. Lapsettomillekin saari on ihana retkikohde ja iltaisin siellä on kesällä usein lavatansseja. Keskiviikkoisin on likkojen iltoja, missä saa jumpata, saunoa ja syödä iltapalaa.
Saaresta voi lainata ja vuokrata huokeasti erilaisia peli- ja urheiluvälineitä. Löytyy veneet, onget, pallot, hyppikset, mölkyt, hiekkalelut ja erilaisia lautapelejä. Saarella on myös lasten luontopolku, mihin saa opaslehtisen infosta.
Edellisinä kesinä ollaan oltu mm. tuolla merirosvoristeilyllä, Pispalan sottiisin aikaan soittelemassa perinnesoittimia Uulun pajassa, ratsasteltu ponilla ja tietenkin uitu. Äitikin oikein vaatteet päällä ja puhelimen Pyhäjärveen pulauttaen.
Suosittelen Viikinsaarta suurella sydämellä. Juurikin omat eväät mukaan, koko päiväksi lämpimänä kesäpäivänä, kiireettömästi nautiskellen. Ai niin, sinne pääsee myös vesitse jos on oma vene, kanootti tai vaikka vesisukset.
Onpa ihana mennä kotiin,
kohta neljävuotias huokasi paluumatkalla laivassa.
ps. Onks maissa tällasta jotain kaupungin perhepuistoa, jossa vois hengata, leikkiä ja lainata välineitä ilmaseks? Josson, niin kerro. Ku mä haluaisin tiätää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti