Räppääjä ja Nuudelipää.

Pieni seikkailijattaremme mursi viime viikolla kätensä pienessä polkupyöräonnettomuudessa. Sairaalan lastenkirurgian osastolla aika kului operaatiota odotellessa elokuvia katsellen. Jo ennestään suositut Risto Räppääjä-elokuvat ehdittiin katsoa läpi ennen käden luiden paikalleen asettelua ja kipsausta. Värikkäät ja vauhdikkaat Räppääjä-elokuvat on meillä olleet jo hetken nelivuotiaan tyttären suosiossa, ja kyllähän niitä aikuinenkin katsoo ilokseen.

Sinikka ja Tiina Nopoloiden kirjat sen sijaan odottavat vielä kirjastossa lukemistaan.

Lähdimme siis elokuvien innoittamana Tampereen Komediateatterille katsomaan Suomen Teatteriopiston tuotantoa Risto Räppääjä ja Nuudelipää. Seuraksi meille lähtivät 5-, 6- ja 8-vuotiaat serkut (tyttö, poika, tyttö) äitinsä kanssa.

Heti alkutahdeista lähtien (Ei hassumpaa) näytelmä tempaisi pienen katsojan mukaansa. Tarina oli alussa melko uskollinen elokuvalle (kirja siis ei ole meille tuttu) ja se selvästi ilahdutti tyttöä. Tutut tapahtumat oli tuotu näyttämölle ja sekään ei tuntunut häiritsevän laisinkaan, että Ristoa ja Nelliä näyttelivät aikuiset näyttelijät. Hahmot oli vedetty aika övereiksi, ilveilyä ja ilmeilyä oli paljon. Istuimme todella lähellä näyttämöä, jolloin ne vielä korostuivat. Mutta toisaalta lapsikatsojiin se taisi juuri upota kuin veitsi voihin. Katsomo kommentoi (lasten esityksissä minusta on hauskinta juuri tämä spontaani eläytyminen) ja välillä ulvoi naurusta. Nellin kissa Alpo lauloi pitkiä sooloesityksiä ja välillä kissan yksinäisyys ja suru tuntui ulottuvan katsomoon asti niin että oli lähellä että sai pyyhkiä kyyneleitä pienten poskilta. Kissa oli hauska lisähahmo ja karanneen kissan etsiminen olikin puoliajan jälkeen tarinaa eteenpäin kantava teema.

Hahmot jalkautuivat välillä katsomoon ja kyselivät katsojilta neuvoa, mikä oli samalla vähän jännittävää ja hauskaakin. Toisia tosin kuulemma vähän pelottikin kun Risto oli tullut niin lähelle ja niin kovalla äänellä laulamaan.

Lavastus koostui Räppääjien ja Perhosten kodeista, liikuteltavista ovista ja liikuteltavista häkkikomeron seinistä. Näytelmä tapahtui kokonaisuudessaan kerrostalossa ja sen pihamaalla, joten ihmeitä lavastuksen suhteen ei tarvittu. Elokuville uskollisena lavastus ja puvustus olivat iloisen värikkäitä ja retrohtavia.

Esityksessä oli useampia lauluja, pari räppääystä ja hieman tanssiliikkeitä. Niistä kaikista näyttelijät selviytyivät kelvollisesti mitä lapsikatsojia oli katsominen.



Näytelmän kesto taukoineen oli puolitoista tuntia. Juoni oli tiivis ja jaksoi kantaa mukanaan koko esityksen ajan, ei tullut sellaista "joko tää loppuu" - tunnetta. Taisipa olla vähän kurjaakin kun esitys päättyi ja Risto ja Nelli vilkuttelivat lavalla. Meitä aikuisia vähän nauratti näyttelijöiden saamat lahjat: nuudelipaketit, karkkipussit ja muumikortit. Lapsille näytelmän lapset olivat siis täydellisesti lapsia ja huomionosoitukset sen mukaisia. :)

Räppääjä pyörii Komediateatterin sisänäyttämölllä 9.8. asti päivänäytöksinä (kello 12.15) ja lippuja voit käydä kurkkimassa täältä. Me saatiin serkuilta lippuihin vähän sponssiapua, sillä jostain nuudelipaketeista oli saanut  alennuslippuja  näytelmään.


Tässä vielä pari kivaa Räppääjä-aiheista videonpätkää: