Rullan Halloween

Tänään meillä oli koko perheen kulttuuripäivä. Ohjelmassamme oli toinen käyntikerta vauvojen museokurssilla, mediamuseo Rupriikissa (vauvojen museokurssista lisää myöhemmin..) Mietimme, onko mediamuseossa nähtävää kolmivuotiaalle (jälkikäteen voin mainita että on!) , ja päädyimme siihen että isosisko ja isi menivät kurssin ajaksi vieressä sijaitsevan lasten kulttuurikeskus Rullan Halloween-tapahtumaan. Tapahtumaan oli toivottu pukeutumista. Monen monta kummitusta ja mörköä siellä näkyikin, meidän tyttö pukeutui omaksi itsekseen ja otti peikkokäsinukkensa mukaan.

Itse en ollut siis paikalla Rullassa tänään, joten tässä muutama kuva kolmivuotiaan ja vähän isinkin selostuksilla varustettuna. 

 "Kummitusherra Poromestarin mökki"

 Pottupääpeikkoja 

(näihin pystyi pukeutumaan)

"Kauhugalleria", seinä johon lapset saivat taiteilla mörköjen 

ja muiden hirvitysten kuvia

Kolmivuotiaamme lisäsi seinään  Hämähäkin 

ja signeerasi työn.

Kuulemma tälle seinälle olisi vielä pitänyt piirtää

äidin kuva! 

(Kiitos, rakas lapsi :D )

 Rullassa sai myös askarrella

näitä "tulipäämörköjä"

 Lastenlava oli tänään kauhulava,

jossa sai käydä tutkailemassa kaikkia kauheuksia

 Tässä mörköteatterissa 

pahviset tulipäämörköt esiintyivät 

valmistumisensa jälkeen

Tyttömme ehdoton suosikkijuttu Halloweenissa oli tämä

"valopääkummitus"

Ihana kummitus oli jaksanut leikkiä tytön kanssa tosi pitkään! <3

 

Valitettavasti tämä Halloween-juttu oli kertaluonteinen juttu, mutta tykkäämällä Rullan Facebook-sivuista pääsee hyvin jyvälle, mitä siellä milloinkin tapahtuu!

Syysmyrsky

Selailin ensi viikon menovinkkejä lapsille Aamulehden menoinfosta. Tällaisen kivan ulkoiluaiheisen jutun bongasin ensi viikon lauantaille :


Luonto-Liiton Hämeen piirin (HLP) suosittu Syysmyrsky-tapahtuma pyrähtää taas käyntiin tutussa paikassaan Rauhaniemen uimarannan läheisyydessä.
Tule perheen ja ystävien kanssa kokemaan syksyinen jännittävä luonto hämärällä lyhtypolulla ja hauskojen rastien parissa!
Tapahtuma on maksuton. Lisätietoja Syysmyrskystä sivuiltamme http://luontoliitto.fi/hlp/.

Parasta Tampereella: Metso

 Tänään on ollut hyvä päivä. Aloitin sen tekemällä kanakeittoa, jatkettiin ystävän ja lasten kanssa leikkipuistoilulla ja mentiin sitte lähimpään kirjastoomme joka on siis pääkirjasto Metso.

 Metso on meidän yksi suosikkipaikoista, käymme siellä viikottain. Joskus piipahdamme vain pikaisesti palauttamassa lainat tai hakemassa uusia, mutta usein viihdymme kirjastossa pitkän kaavan mukaan. Kuten näin:

 Tänään meillä oli mukana omat eväät lapsille

(se mun tekemä kanakeitto).

Metsosta saa kyllä lounasta: keitto 5,9 euroa ja

pasta 7,9 (?) euroa. Lastenannoksia ei ole.

Koska oli hernekeittopäivä,

tiesin että on rahantuhlausta

ottaa lapsille keitot.

Ne jäis kuitenkin syömättä.

Onneksi on tämä "omat eväät"-nurkka.

 Se pakollinen "taidekuva",

näkymä kirjaston kahvilasta kattoon.

 Keitto maistui tytöille (3-vuotiaat ja 1-vuotias),

toisille paremmin kuin toisille.

Tämä soppa on helppo ja niiiin herkullinen.

Koostuu kasvis- ja perunasuikaleista sekä 

kanasta ja sulatejuustosta. 

 Äideille kahvia ja pullaa,

tietenkin.
Nämä on niitä arjen luksushetkiä.

Aikuista juttuseuraa ja jonkun toisen 

keittämä kahvi.

 Syömisen jälkeen alakertaan lastenosaston vessaan

pisulle ja käsien pesulle ja sitten

lainaamaan ja leikkimään.

Täällä ei tartte pönöttää paikallaan 

vaan saa leikkiä niin paljon ku sielu sietää.

Toki samalla vaivihkaa kirjaston sääntöjä opetellen.

(Ei huudeta eikä juoksennella. Eikä tapella.)

 Tää oli lapsena aika hauskaa.

Muistatteko "kun kuulet tämän äänen,

on aika kääntää sivua."

Oma suosikkini lapsena

oli Viidakkokirja.

Meillä on lapsen kanssa tämä huvi kokeilematta.

Kotona kirjoja kuunnellaan kyllä iltasaduksi.

 Menovinkki.

 Meidän tänhetkiset suosikit

löytyy lainattavaksi näistä laareista.
Tatu, Patu ja Veera- kirjat ovat nyt "in".

Peppi Pitkätossu taitaa olla monen

pienen ja ison tytön idoli. 

 Satutunnin (torstaisin kello 10 yli 3-vuotiaille) ulkopuolella

kirjaston satuhuone on auki leikille ja lueskelulle.

Huoneessa vähän pitemmät leikkijät

voi leikkiä nukketeatteria

ja lyhyemmillekin löytyy puuhansa.

Kaikista pienimmätkin saavat elämyksensä! ;)

Kiitämme erityisesti ilmaisia säilytyslokeroita, joihin jättää ulkovaatteet ja vaikka ostoskassit (kiitos vinkistä tarhakaverin äiti!), lastenosaston vessaa (pikkupönttö on kolmevuotiaan mielestä ehkä hienointa maailmassa ja vaipanvaihtokin sujuu vauvan kanssa hoitopöydällä), runsasta dvd- ja satukasetti-valikoimaa , esteetöntä kulkua liuskojen ja hissien muodossa, sekä ystävällistä ja avuliasta henkilökuntaa. 

Enpä mä löydä mitään moitittavaa.

 Pelkkää kiitettävää. Ja melkein kaikki on ilmasta.

(Joskus tosin omasta huolimattomuudesta saa maksaa sakkoa, kuten meillä kävi. Sisarkateus vauvaa kohtaan ilmenee välillä mielenkiintoisilla tavoilla, viimeksi sen sai tuntea Dumbo-äänikirja josta sivut olivat irtoilleet ja osa silputtu palasiksi. Halpaa lystiä moinen piittaamattomuus ei ole, 9 euroa saatiin pulittaa. Mutta ihan omasta syystämme.)

Metson aukioloajat 1.9.–31.5.2013

ma–pe 10–20
la 10–16

Kirjaston lastensivut.

Onko teidän lähikirjastonne Metso, vai joku muu? Käyttekö ylipäätään kirjastossa? Mitä lainaatte? Vai onko kirjaston palvelut jääneet teiltä käyttämättä?

ps. Myös suosittu lastenvaatebloggari Maj Magicpoksista on käynyt Rebekka-tyttönsä kanssa Metsossa. Käy kurkkaamassa linkistä mitä Maj oli mieltä. ;)

Syyslomaviikon Vinkit.

Tällä viikolla Tampereen kouluissa ja osassa päiväkoteja vietetään syyslomaa. Jos perheenne ei ole lähdössä reissuun, tekemistä on järjestetty runsain mitoin täällä kaupungissakin kaiken ikäisille lapsille.

Koska nyt on jo keskiviikko, listaan vähän loppuviikon menoja.

***

17.-19.10. Rullan syyslomatyöpajatRullassa askarrellaan syyslomaviikolla Pikku Kakkosen hengessä. Joka päivä eri työpaja! Työpajoissa pienet materiaalimaksut.
To 18.10. Satupäivän ohjelmaa RullassaKlo 9–14 Satupäivän työpajassa voit pelastaa Pikku Kakkosen hahmot omistuisista tilanteista tarinallasi, vapaa pääsy.Klo 13 Eila Roineen satutuokio LastenlavallaPe 19.10. SyyslomatyöpajatKlo 9–14 Pikku Kakkosen palapelejä, (työpajamaksu 1€)Klo 10 & 12 Keppihevostyöpaja yli 6-v., ennakkoilm. p. 040 824 9118 (Työpajamaksu 3€, oma villasukka mukaan)
Lisätiedot: www.tampere.fi/rulla

17.-20.10. Hattaran ystävät: Todellinen prinsessaH.C. Andersenin satuun perustuva lastennäytelmä sisältää kristallikulhollisen komiikkaa, romantiikkaa ja herneitä. Kahden näyttelijän toteuttama lämminhenkinen koko perheen esitys on suunnattu kaikille yli 3-vuotiaille. Käsikirjoitus ja toteutus: Julia Gauffin & Harri Kailanto
Esityksen kesto: noin 40 minuuttia
Esityksiä syyslomaviikolla Tukkateatterilla (Tammelan puistokatu 29, Tampere)
ke 17.10. klo 10.00 ja 14.00
pe 19.10. klo 10.00 ja 14.00
la 20.10. klo 10.00, 14.00 ja 17.00
Liput: 5 €
Lippuvaraukset: lippuvaraukset@hattaranystavat.com tai 0405792778

Ke 17.10.-19.10. Syyslomapuuhaa WerstaallaSyyslomatekemistä koululaisille Työväenmuseo Werstaalla.
Ke klo 13-15.30 Arjen Aakkoset -kierros lapsille ja kirjanmerkkityöpaja.
To klo 13-15.30 K. Issakaisen suuri nappijahti ja K. Issakaisen rintamerkkityöpaja.
Pe klo 13 ja klo 14 Opastettu kierros koko perheelle Höyrykonemuseossa Suomen suurimman höyrykoneen historiasta. Kesto 30 min.Väinö Linnan aukio 8. Lisätiedot: www.werstas.fi







Näyttelijät lukevat to 18.10. lapsille satuja

Tampereen Teatterin näyttelijät lukevat lapsille satuja valtakunnallisena Satupäivänä, torstaina 18.10. klo 16 ja 17 Frenckell-näyttämöllä. Tänä vuonna Satupäivän teemana ovat värisadut.
Satuja ovat lukemassa näyttelijät Inkeri Mertanen, Arttu Ratinen, Kake Aunesneva, Aliisa Pulkkinen ja Markku Thure. Satutuokion kesto on 45 minuuttia. Kahvio on auki tapahtuman ajan.
Satutuokioihin on vapaa pääsy. Ilmaiset pääsyliput noudettavissa Lippumyymälä Liparista.

To 18. 10. klo 10 TosiTeatteri: Prinsessa Ryysynen Kaukajärven kirjastossa
Prinsessa Ryysynen on riemukkaan raikas musiikillinen prinsessatarina, joka tuulettaa perinteisiä satuja kyseenalaistamalla prinsessan roolia sopeutuvaisena tyttärenä. Prinsessa Ryysynen on juuri sen kuuluisan kuorsaavan tytön, Prinsessa Ruususen, pikkusisko. Käsikirjoitus ja sävellys: Esko -Pekka Tiitinen Ohjaus: Tanja Hautakangas Vapaa pääsy, tervetuloa!

La 20.10. Näpsä käsityökoulun perhepäivä klo 10-14Peltokatu: vaatteita nukeille, nalleille ja supersankareille. Käsityön tekeminen on parhaimmillaan yhteisöllistä ajanvietettä. Lähde mukaan yksin, ydinperheen voimin tai kaappaa mukaan ystäviä tai vaikka naapurin lapset ja tule perhepäivään! Teemallisissa perhepäivissä riittää tekemistä koko perheelle. Paikkana Näpsä-käsityökoulu, Peltokatu 16C tai käsi- ja taideteollisuuskeskus Verkaranta, Verkatehtaankatu 2. Perhepäivä 16e/ensimmäinen henkilö, seuraavat perheenjäsenet 5e/hlö + materiaalit käytön mukaan. Ilmoittautuminen sähköisellä lomakkeella www.taitopirkanmaa.fi tai pajat@taitopirkanmaa.fi Taito Pirkanmaa ry, Näpsä-käsityökoulu. Peltokatu 16 C, 33100 Tampere, 03-225 1416

La 20.10. klo 13-15 Kulttuuriosuuskunta Uulu: Musiikkimatka maailmalle pääkirjasto Metsossa Metson musiikkiosastolla huomataan, että maailmassa on melkoinen määrä soittimia, erilaisia lauluja ja tapoja tanssia. Vaan mistäpä mikäkin löytyy? Työpajassa hahmotellaan musiikillisen maailmankartan suuria kokonaisuuksia. Kaikkia soittimia nenähuilusta rakorumpuun saa kokeilla itse! Non-stop työpajaan on vapaa pääsy, tervetuloa!
 ***


Nämä vinkit on napattu Tampereen kaupungin Lastenkulttuurin nettisivuilta osiosta "Lasten menot Pirkanmaalla". Lisäsin linkin pysyvästi tuohon sivupalkkiin myös. Käväisin myös Aamulehden tapahtumakalenterissa kurkkimassa. Lisää tapahtumia löydät sieltä, nappasin tähän siis vain muutaman esimerkin.

ps.

Vinkkinä muuten, että Lastenkulttuurikeskus Rullassa on vielä tämän viikon aivan huippukiva Pikku Kakkosen näyttely menossa. Itse kävimme siellä avajaisissa, harmi vain ettemme ole kerinneet käydä toistamiseen. Näyttely on ilmainen ja siellä lapset saavat leikkiä esimerkiksi nukketeatteria, sirkusta ja pelleillä Pikku Kakkosen lavasteissa. Vielä siis ehtii käydä tutustumassa näyttelyyn, mutta vain tällä viikolla!

Emil Aaltosen Esteetön Leikkipuisto

Tänään lähdimme naapureiden kanssa ex-tempore Emil Aaltosen leikkipuistoon Tammelantorin kupeeseen Tammelaan. Aamulla ulkona näytti kuivalta ja aurinkokin jopa hieman pilkisteli. Siinä ei sen kummempia syitä tarvita näin loppusyksystä ulkoilulle.

Emil Aaltosen puisto on yksi Tampereen viimeksi uusituista leikkipuistoista. Se on myös ns. esteetön leikkipuisto, mikä tarkoittaa että siellä on hyvä liikkua myös pyörätuolilla (ja siis lastenrattailla)  ja leikkipaikalle on valittu liikunta- että näköesteisille lapsille suunniteltuja, mutta samalla kaikille lapsille soveltuvia välineitä. (Lähde: Punakynä)

Puistossa on ajateltu esimerkiksi näkörajoitteisia lapsia, sillä sieltä löytyy hauska ksylofoni soittelua varten sekä leikkipuiston kartta pistekirjoituksella. Tosin näin kesän jälkeen ksylofoni oli jo hieman huonossa kunnossa - soittokapulat olivat lähteneet jo omille teilleen. Yllättävän vähän ksylofoni lapsia (3-vuotiaat tyttö ja poika) kiinnosti.

Puiston sisäänkäynnin lähellä hyvin pyörätuolilaisille ja pikkulapsille sopiva alue (kuvassa yllä). Sen  pohjan pinnoitteena on esteetön keinonurmipintainen turvalaatta. Tässä kuvan kiipeilytelineessä on pieni liukumäki ja "hämähäkinverkko" jossa voi kiivetä tai maata. Telineessä on erilaisia pieniä tehtäviä, mm. kuulapeli, joita voi pelailla. 

 Emil Aaltosen puisto on aidattu, avara ja keskellä sitä on iso pyöreä hiekkakenttä. Netistä luin, että siihen jäädytetään talvella luistelurata! Hauskaa. Taustalla näkyy isompien lasten kiipeilyteline. Vielä kolmivuotias siihen ei fyysisiltä mitoiltaan yletä, ja muutenkin teline on jo vähän vaativammalle kiipeilijälle suunnattu. Telineessä oli mm. seinäkiipeilyseinä ja liukumäkiin pääsi vain kiipeilemällä, ei suorilta rappusilta.

Kuvan vasemmassa laidassa on hauska "käärmekeinu", sellainen pitkä mutkikas köysi jonka päälle voi nousta isommallakin porukalla keinumaan. Kerran nähtiin siinä iso koululaisporukka keinumassa. Joku poika jopa pystyi lukemaan kirjaa keinun kyydissä. :)

 Lapset viihtyivät puistossa mainiosti reilun tunnin verran. Tekemistä riitti laidasta laitaan. Suosikkijuttu meidän 3-vuotiaalla tytöllä on puiston eläinpatsaat: laiduntava poni ja nuuskiva ajokoira. Niiden selkään voi kiivetä, mutta kannattaa laittaa esimerkiksi kurahousut jalkaan. Eläimet ovat tosi liukasta puuta, ja ekalla kertaa tuolla puistossa tyttö putosikin hevosen selästä ;) Mutta onneksi alla oli vaan pehmeätä hiekkaa eikä käynyt kuinkaan. Toinen hauska juttu tytöstä oli esteettömien keinu. Se on sellainen sininen kuppi-istuin, missä voi siis pyörätuolilapsikin keinutella. Ja toki aivan omin jaloin liikkuvakin.

Olemme käyneet puistossa vasta näin syksyllä, joten siitä ei ole kokemusta millaista siellä on olla esimerkiksi paahtavan kuumalla kelillä. Tietääkö kukaan? Löytyykö myös varjopaikkoja jossa levähtää ja syödä eväitä?


Puisto sijaitsee siis aivan lähellä Tampereen keskustaa, matkaa rautatieasemalta on n. 10 minuutin rauhallista kävelyä. Busseja tulee hyvin Itsenäisyydenkadulle, josta kävelee puistoon alle viisi minuuttia. Karttalinkin Tammelantorille löydät tästä. Puisto on vihreä läntti Tammelan puistokadun oikealla puolella.

Koska ollaan liikkeellä pienten lasten kanssa aamupäivällä, tulee lounasaika melko pian jo vastaan. Ja nälkä yllättää pienet kulkijat. Tänään kävimme lounaalla Tammelantorilla. Tyttö tahtoi syödä neulamuikkuja, joiden saatavuus näin syysaikaan on vähän huonompi. Kuitenkin löysimme torimyyjän ja muikkuja, 6 euroa / rove (vähän suolaiseen hintaan). Vähemmän ronkeli muu sakki söi aitoon tamperelaiseen tyyliin Tapolan mustaamakkaraa. Lounaaksi sopiva pätkä mustaa puolukkahillolla ja pieni maito maksoivat kojussa 2,5 euroa. :) Suosittelen lämpimästi! Mustamakkara on tamperelainen perinneruoka ja sitä paitsi hyvää. Itse olen muualta muuttanu, joten minulla kesti 27 vuotta ennen kuin uskaltauduin maistamaan mustaa.



Mutta tietääkös joku kuka on Emil Aaltonen ja miksi puisto kantaa hänen nimeään? Vastaus löytyy viereisellä puistoalueella seikkalemalla ;)

Valopäät.

Syksy tuo mukanaan pimeät illat. Vielä kesällä pienkerrostalomme suojaisalla, metsään rajautuvalla takapihalla saattoi iltakahdeksankin aikaan vielä leikkiä lapsia, jotka tarvitsi vain passittaa tuntien ulkoilun jälkeen iltapuuron kautta sänkyyn. Nyt pihalla ei ole kavereita edes illalla, sillä  pimeys/ kylmyys / sateisuus ei houkuttele työ-/päiväkotiarjen väsyttämiä naapureita leikkikaveriksi isommalle tytöllemme.

Eräänä iltana (tyypillisen räytymispäivän jälkeen) päätimme kuitenkin pukeutua sään vaatimalla tavalla sadevaatteisiin ja lähteä ulos, kävi miten kävi. Menimme koko perheen voimalla takametsikköömme: isä huolehti isomman tytön ulkovalmiiksi ja minä vauvan rintareppuun , koira hihnaan ja menoksi!

Ulkoeteisessä keksin napata mukaamme otsalampun. Se roikkuu naulassa koiran iltaulkoilutusta varten, sillä pieni metsämme on sysipimeä, ja sen läpi on kuljettava päästäkseen valaistuille poluille.



Kuljimme metsässä peräkanaa, otsalamppu kolmevuotiaan otsalla. Ja siitä tuli oitis hitti! Vain mielikuvitus on rajana, kun kulkee metsässä lamppu päässä. Valoa voi yrittää juosta kiinni. Tänään tyttö juoksi varmaan kilometrin (hän pääsee muuten jo kovaa!) yrittäessään saada valokeilaa kiinni. Ehkäpä siinä olisi vinkkiä aikuisellekin kun juoksumotivaatio laskee ;) Metsästä poikettiin valaistulle juoksuradalle, jossa pieni valopää sai osakseen hymyjä vastaantulijoilta. "Hyvin näkyy!", he huikkasivat ohi hölkätessään. Tai paremminkin hyvin näkee :)

Valo kiipesi välillä puiden runkoja pitkin vallattomasti, välillä kävi kuralätäkössä ja mutalammikossa. Välillä valo kisaili äidin otsalampun valon kanssa kilpaa. "Leikitään hippaa!" Valo löysi myös pienen pieniä sieniä, jotka päätettiin jättää metsän eläimille ruuaksi.

Pimeässä metsässä kulkeminen kehittää sitä paitsi niin lapsen kuin vanhemmankin tasapainoa ja motoriikkaa. Se on hieman jännittävää, mutta kuitenkin turvallista. Vaikka itseä ei huvittanut ihan hirveästi syksyisessä tihkusateessa pimeässä metsässä kompuroiminen, kaiken korvasi pienen lausahdus toinen käsi isän , toinen äidin kädessä:

"Mulla on tosi kivaa ja mä rakastan teitä."

Uskallatteko te lähteä pimeään metsään iltakävelylle? Muistaako kukaan, miten lapsena pelattiin taskulamppuhippaa?

Kuvat: weheartit.com

Tervetuloa!

Olipa kerran kahden pienen tytön äiti. Vanhempi tytöistä oli kolmevuotias ja pienempi vasta vauva. Eräänä päivänä äiti ja tytöt olivat tapansa mukaan eräässä kaupunkinsa leikkipuistossa. Hiekkalaatikolla he kuulivat, miten äidit kaipailivat nettisivustoa, johon olisi koottuna mitä kaikkea täällä voisi tehdä. Kun oma puisto kyllästyttää, kun sataa, kun on tylsää. Mahdollisesti vielä halvalla tai ilmaiseksi, sillä valtaosa pikkulasten äideistä elää äitiyspäivärahalla, kodinhoidontuella ja lapsilisillä ;) Leikkipuistosta lähdettyään tämän äidin päässä rupesi raksuttamaan ja syntyi idea tästä blogista.

Tässä sitten näette tuloksen. Tervetuloa "mitä tehtäis" - blogiin. Täällä jaan omia vinkkejäni sekä kutsun teidät lukijat vuoropuheluun. Jakakaa omat parhaat vinkkinne. Arvostelkaa , keskustelkaa , osallistukaa!


Itse tykkään (lasten)kulttuurista, kirjoista, kirppareista, ite tehdyistä jutuista, mielikuvitusleikeistä, metsästä, eläimistä ja tietenkin rakkaistani!

Mistä sää tykkäät?