Jos askartelutarvikkeita kertyy vähänkin enemmän, kannattaa hommata tarvikkeille oma säilytyslaatikko. Näin tavarat pysyvät tallessa ja järjestyksessä.
Itse suosittelen pientä "lukkokantista" säilytyslaatikkoa. Meillä on aivan tavallinen läpinäkyvä - sieltä näkee helposti mitä laatikossa on avaamatta kantta.
Curverilla tai Smartboxilla on myös aika siistejä kuviollisia laatikoita nykyisin!
Curver Optima
Meidän lootaa
Hyvin näkyy läpi.
Askartelualusta
Pöydän pintaa suojaamaan on hyvä olla jonkinlainen askartelualusta. Sain ystävältäni tähän hyvän vinkin. Astelin erääseen kankaita myyvään kauppaan ja kysyin kerni- eli vahakankaiden jämäpaloja. Ensin niitä ei kuulemma ollut myynnissä, mutta takahuoneessa olevasta laatikosta löytyi kuitenkin muutama palanen. Valkkasin niistä isoimman palasen, ja kotona huomasin että siitä tulikin kaksi aika isoakin alustaa puolittamalla palanen kahtia. Lysti maksoi hurjat 50 senttiä!! Kuulemma kouluissa ja päiväkodeissa käytetään tämän kaltaisia alustoja. Alustahan on helppo pyyhkäistä rätillä puhtaaksi askartelun jälkeen, ja se taittuu pieneen kasaan askartelun jälkeen boksiin.
Alusta käytössä,
tällä kertaa muovailualustana
Tarvikkeiden hommaaminen
Kannattaa kulkea aistit auki. Askarteluun sopivia tarvikkeita voi löytää mitä erilaisimmista paikoista. Niin, ei pelkästään kaupoista, mutta myös luonnosta tai vaikka kodin roskia lajitellessa. Materiaalia vartenkin voi laittaa jonkin oman laatikon, mihin niitä jemmaa sopivan hetken varalle. Kannattaa hyödyntää tarjoukset, alennusmyynnit ja markettien poistolaarit.
Tänään viimeksi hyödynsimme Lidlin valikoimaa kaveriäidin kanssa. Lidlissä on silloin tällöin askarteluviikot, jolloin löytyy aiheeseen hauskoja tarvikkeita. Tänään ostimme värillistä paperia ja kartonkia, 2,49 € / lehtiö. Pahveja oli 25 ja ohuempia papereita 50 kappaletta.
Muutamissa tarvikkeissa kannattaa satsata laatuun, ihan pienelläkin lapsella. Itse olen todellakin vain tavisäiti (vailla askartelu- tai taidekoulutusta), mutta erotan kyllä miten mukavaa on maalata kunnon pensselillä tai hyvillä vesiväreillä. Sellaiset muovipensselit, joihin ei maali tartu, ärsyttävät vaan niin pientä kuin isoakin askartelijaa. Myös muovailuvahoissa on tosi paljon eroja. Jotkut vahat kuivahtavat äkkiä. (Tähän laittaisin vinkin, jos meillä olisi vielä tallessa se hyvä muovailuvaha, nyt se on tietty loppu.)
Askartelutarvikkeita voi ja kannattaa toivoa lapselle myös synttäri- ja joululahjoiksi. Näin selättää myös sen ongelman, että turhaa krääsää tuppaa kertymään joka puolelle. Kynät ja maalit kuluvat, niille on aina käyttöä.
Askartelutarvikkeita voi ja kannattaa toivoa lapselle myös synttäri- ja joululahjoiksi. Näin selättää myös sen ongelman, että turhaa krääsää tuppaa kertymään joka puolelle. Kynät ja maalit kuluvat, niille on aina käyttöä.
Askarteluboksi sisältäpäin:
HelloKitty penaali (Tiimarista) irtokynille.
Isonappiset vesivärit jostain kirjakaupasta.
Akvarellikynät taidetarvikeliikkeestä.
Tupperin piirtolevyt 1 € kirpparilta.
Kuviosakset synttärilahja.
Muovailuvaha Halpahallista.
Puiset askarteluhelmet 1 € Tigeristä
Älä Nipota!
Olen aika monesta suusta kuullut että "meillä maalataan niin harvoin kun siitä tulee sitä sotkua". Niin tulee, mutta entä sitten? Silloin suojataan huonekalut ja lapsen vaatteet (muovinen hihallinen essu on varmin), tai asennoidutaan siihen että kohta mennään kuitenkin iltapesulle ja pyykkikone pesee vaatteet. Lapsen maalit nyt muutenkin melkein aina (disclaimer: varmista maaleista) sellaisia että ne lähtevät vesipesussa pois.
Mitä siitä jos lapsen tuhertelut ei muistuta mitään, eikä lapsesta kuitenkaan tule uutta Picassoa tai Dalia. Ei tarvikaan. Lapsen piirtelemälle paperille voi kirjottaa vaikka kauppalistan (varmasti yksilöllinen) tai laittaa paperinkeräykseen. Hienoimmat voi tietenkin säästää. Teokset voi myös skannata tai valokuvata, jolloin aivan kaikkia ei tarvitse pistää säästöön.
Toki vanhempi voi asettaa jotain rajoja taiteilulle. Selkeää sotkemista ei sentään paperitolkulla tartte sietää, mutta toisaalta taiteen tekeminen on prosessi , tila, flow, ja itseään saa toteuttaa. Valitse siitä.
Lapsikin alkaa jossain kohtaa oppia mallista. Piirrä sille lumiukko: kolme palloa päällekkäin. Kehu kun se onnistuu. Nosta teos seinälle ihasteltavaksi. Parhaassa tapauksessa saat jatkuvan, vaihtuvan näyttelyn. Pieni magneettitaulu sopii tähän hommaan hyvin.
Jos se saksii sormensa, tukkansa tai vaikka housunsa? Niinkin voi käydä ja on käynyt. Tietenkin valveutunut vanhempi valvoo saksien käyttöä ja antaa ne käyttöön vain sen ikäiselle joka niitä osaa käyttää. Leikkaamisen opettelu on tärkeää, vaikka siitä syntyykin sotkua ja silppua. Yhtenä päivänä huomaat, että toihan osaakin leikata jo (melkein) viivaa pitkin.
Entä jos se piirtää seinään? Allekirjoittanut on itkenyt ja pessyt vesikiertoisesta lämpöpatterista ja valkoisesta röpelöisestä seinäpaneelista lapsena taidettaan pois. Tussit ja kynät on käytössä valvottuna, ja teroitetaan että niillä piirretään vain paperille, eikös niin. Vahinkoja silti aina sattuu. Meillä tussit on tällä hetkellä määrittelemättömässä käyttökiellossa, sillä niillä piirretään silmän välttäessä vatsaan seepranraidat tai viikset naamaan. Toisaalta, pitäisikö ostaa sille kasvovärit? ;)
Jos vanhempi ei itse tunne olevansa ns. askartelijatyyppiä, niin siihenkin sanoisin että älä nipota. En mäkään ole. Harvoin ohjaan lasta askartelemaan mitään erityistä. Ei mulla juurikaan ole ideoita. Lapsi usein itse saa insipiraation ja alkaa selittää "tulessa" minulle mitä nyt askarreltaisiin. Usein lopputulos ei (vielä) muistuta lähellekään sitä mitä sanoin on kuvattu, mutta hauskaa on ollut.
Mutta eikö tää kaikki ole tuhlausta? Ei minusta :)
"Tässä on tällanen värillinen paperi,
siihen on kiva piirtää jotain vaikka valkoisella maalilla"
Aina ei äidin ja tyttären näkemykset kohtaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti