Hippa!
Olin lukenut netistä kivan kuuloisesta uudesta liikuntakeskuksesta nimeltänsä Hippa. Kuitenkin töissäkäynti ja kaikenlaiset lapsiperheen menot neuvoloista ja kaverisynttäreihin ovat täyttäneet alkusyksyn kalenterimme niin tiiviisti, ettemme ole ehtineet vielä aiemmin tutustumaan Hippaan.
Tänään kuitenkin on töistä vapaapäivä ja ulkona kylmä ja tihuttaa vettä ikävästi, joten pakkasin lapset aamulla autoon ja köröttelimme itä-Tampereelle Leinolaan (Vestonkulma 2, Tampere). Hippaan käännyttiin Sammon Valtatieltä kun kaupungista päin tullessa melko pian sen jälkeen, nopeusrajoitus vaihtui 60 -> 50. Matkaa tuonne tuli meiltä keskustan liepeiltä 10-15 kilometriä. Menimme tällä kertaa omalla autolla. Hippaan pääsee myös TKL:n busseilla 17 ja Y17 ja matka kestää keskustorilta noin puolisen tuntia. Pysäkiltä kävelyä jää 200 metriä Repa Reittioppaan mukaan.
Saavuimme paikalle kymmenen jälkeen heti kun Hippa aukesi ja olimmekin ainoat asiakkaat koko paikassa. Hipassa järjestetään arki-iltaisin ohjattua liikuntaa samaan aikaan vanhemmille ja lapsille, mutta aamupäivällä kaikki salit ovat vapaassa käytössä ns. VapaaHippa-nimellä.
"VapaaHippa on kaikkien salien ja välineiden vapaata käyttöä niiden ollessa vapaana. VapaaHipassa voit myös käyttää volttirataa, trampoliinia ja kiipeilyseinää."
VapaaHippa maksoi meiltä (1 aikuinen, 4- ja 1-vuotiaat lapset) yhteensä 12 euroa ( yli 3-vuotias 8 euroa ja 1-3-vuotias 4 euroa). Hinnaston löydät täältä.Vaihtoehtona meillä oli tänään läheiseen HopLopiin meno, joka olisi maksanut 21,5 euroa ( 8,5 + 13 euroa). Hippa tuli siis melkein kympin halvemmaksi, jos ei oteta huomioon matkustuskustannuksia.
Saimme tänään remuta Hipassa kolmestaan aivan vapaasti ja rauhassa. Harmi, ettei ainakaan perjantaiaamupäivänä muut asiakkaat olleet vielä löytäneet paikalle. Toisaalta se oli mukavaa, kun ei ollut sellaista melua ja hälinää kuin esimerkiksi HopLopissa, mutta toisaalta olisi ollut ihan hauskaa jos tytöillä olisi ollut seuraa. Toisaalta heistä oli ihan riittävästi seuraa toisilleen.
Aloitimme Hippaamisen temppusalista. Työntekijä laittoi meille vauhdikasta musiikkia ja ei muuta kuin temppuilemaan ja remuamaan. Temppusalissa oli pehmustettu lattia, iloisen värinen katto, diskopallo, kiipeilyseinä, paljon pehmustettuja esteitä , tunneleita, hulavanteita, jumppapalloja ja puolapuut.
Rakensin tytöille pikku pätkän temppurataa, mutta heitä ei kyllä paljoa tarvinnut houkutella leikkimään.
Yhä ylös yrittää..
Trapetsitaiteilua
Diskokiipeilyseinä?
Temppusalista lähdimme tutkimaan muita saleja. Seuraavaksi löytyi iltaisin lasten käytössä oleva juniorisali:
Temppusali oli ehkä selkeämmin ryhmäliikuntaa varten. Sieltä löytyi katosta (ei käytössä) trapetsit, iso trampoliini (ei turvaverkkoa), erilaisia esteitä kiipeilyyn / ylitettäväksi ja patja. Hypimme hetken esteillä ja trampoliinilla, mutta turvaverkottomuuden takia en uskaltanut yksivuotiasta sinne päästää ja arvatenkin siitä tuli kamala huuto kun isompi sai mennä mutta pienempi ei :D
Hyp, hyp, hyppää!
Salien välissä oli lasten leikkipaikka, aikuisten kiipeilyseinä, golfsimulaattori (ei käytössä käyntihetkellä) ja jonkinlainen ilmatäytteinen pitkä juoksurata, johon lapset ihastuivat täysillä.
Tytöt juoksivat rataa ees sun taas, riemunkiljahdusten saattelemana, laukkasivat, hyppivät ja juoksivat. Täällä siis on sallittua juosta ja huutaa. Pienempi juoksi muutenkin käytäviä ja saleja ympäri , koska hänen mielestään juokseminen on "SE!"- juttu tällä hetkellä.
Myös leikki- ja piirrustuspaikat houkuttelivat tyttöjä, mutta tänään meillä oli sopimus, että kun oltiin tultu jumppaamaan, niin annettiin lelujen olla aivan rauhassa. Ihme kyllä , sopimus piti, pienempi kävi vain katsomassa leluja ja istumassa soivalla leikkipotalla.
Aikuisten jumppasalissa kävimme pelaamassa polttopalloa ja muuten vaan juoksentelemassa. Pienempi yritti kovasti kyllä nostella kahvakuulia: "Pallo! Pallo!", mutta pallo ei vaan noussut maasta.
Vietimme Hipassa puolisentoista tuntia, koska meillä tuli pienemmän päiväuniaika vastaan. Pitempäänkin olisimme varmasti viihtyneet, ja ensi kerralla voisi ottaa parit kaverit mukaan - jaettu ilo on kaksinkertainen ilo!
Olin itse pukeutunut rentoihin jumppavaatteisiin, mikä oli aivan oikea valinta. Jos haluaa, lasten kanssa voi liikkua itsekin ja jo yksivuotiaan vauhtimadon perässä juokseminen nostaa punan poskille.
Tykkäsimme kyllä kovasti hippailla. Varsinkin sateisina ja kylminä päivinä VapaaHippa on kiva vaihtoehto täyteen ammutuille HopLop-puistoille. Tykkäsin siitä, että toiminta ei ollut liian valmiiksi annettua ja ohjattua. Lapset saivat käyttää mielikuvitustaan ja kaikkia välineitä, mitä näkyvillä oli. Mikään vanhemman istuskelupaikka tuo VapaaHippa ei oikein ole, ainakin tuon nuoremman perässä täytyy olla koko ajan silmä kovana, ja toki vanhempiakin lapsia tulee vahtia. Plussaa Hipalle myös siisteistä tiloista ja siinä, että kaikessa näkyi se, että lapset oli otettu hienosti huomioon. Hoitohuoneet, lasten vessat yms löytyvät. Myös kahvio näytti olevan, mutta tällä kertaa emme käyttäneet sen palveluja. Pieni miinus siitä, että Hippa on aika kaukana (ainakin keskustasta katsottuna, idässä asuville tietenkin lähellä). Toivottavasti lapsiperheet löytävät Hipan ja paikka jatkaa olemassaoloaan, sillä se on mukavan tuntuinen lisä lapsiperheille suunnattuun liikunnalliseen tarjotaan Tampereella.
Tykkään vanhempana myös perustajan ideologiasta. Luin hänen haastettelunsa Suurtampere-lehdestä. Haastattelussa perustaja oli miettynyt sitä, että varsinkin yli 10-vuotiaille on vaikea löytää liikuntapaikoja, jossa ei ole tavoitteena kilpailla vakavassa mielessä. Niinpä hän perusti sellaisen itse. Lisäksi perustaja halusi paikan , jossa vanhempien ei tarvitse istua odottelemassa sillä aikaa kun lapsi on liikuntaharrastuksessa. Hipassa aikuisten ja lasten liikuntatunnit on yhtä aikaa vierekkäisissä saleissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti