Emil Aaltosen puisto on yksi Tampereen viimeksi uusituista leikkipuistoista. Se on myös ns. esteetön leikkipuisto, mikä tarkoittaa että siellä on hyvä liikkua myös pyörätuolilla (ja siis lastenrattailla) ja leikkipaikalle on valittu liikunta- että näköesteisille lapsille suunniteltuja, mutta samalla kaikille lapsille soveltuvia välineitä. (Lähde: Punakynä)
Puistossa on ajateltu esimerkiksi näkörajoitteisia lapsia, sillä sieltä löytyy hauska ksylofoni soittelua varten sekä leikkipuiston kartta pistekirjoituksella. Tosin näin kesän jälkeen ksylofoni oli jo hieman huonossa kunnossa - soittokapulat olivat lähteneet jo omille teilleen. Yllättävän vähän ksylofoni lapsia (3-vuotiaat tyttö ja poika) kiinnosti.
Puiston sisäänkäynnin lähellä hyvin pyörätuolilaisille ja pikkulapsille sopiva alue (kuvassa yllä). Sen pohjan pinnoitteena on esteetön keinonurmipintainen turvalaatta. Tässä kuvan kiipeilytelineessä on pieni liukumäki ja "hämähäkinverkko" jossa voi kiivetä tai maata. Telineessä on erilaisia pieniä tehtäviä, mm. kuulapeli, joita voi pelailla.
Emil Aaltosen puisto on aidattu, avara ja keskellä sitä on iso pyöreä hiekkakenttä. Netistä luin, että siihen jäädytetään talvella luistelurata! Hauskaa. Taustalla näkyy isompien lasten kiipeilyteline. Vielä kolmivuotias siihen ei fyysisiltä mitoiltaan yletä, ja muutenkin teline on jo vähän vaativammalle kiipeilijälle suunnattu. Telineessä oli mm. seinäkiipeilyseinä ja liukumäkiin pääsi vain kiipeilemällä, ei suorilta rappusilta.
Kuvan vasemmassa laidassa on hauska "käärmekeinu", sellainen pitkä mutkikas köysi jonka päälle voi nousta isommallakin porukalla keinumaan. Kerran nähtiin siinä iso koululaisporukka keinumassa. Joku poika jopa pystyi lukemaan kirjaa keinun kyydissä. :)
Lapset viihtyivät puistossa mainiosti reilun tunnin verran. Tekemistä riitti laidasta laitaan. Suosikkijuttu meidän 3-vuotiaalla tytöllä on puiston eläinpatsaat: laiduntava poni ja nuuskiva ajokoira. Niiden selkään voi kiivetä, mutta kannattaa laittaa esimerkiksi kurahousut jalkaan. Eläimet ovat tosi liukasta puuta, ja ekalla kertaa tuolla puistossa tyttö putosikin hevosen selästä ;) Mutta onneksi alla oli vaan pehmeätä hiekkaa eikä käynyt kuinkaan. Toinen hauska juttu tytöstä oli esteettömien keinu. Se on sellainen sininen kuppi-istuin, missä voi siis pyörätuolilapsikin keinutella. Ja toki aivan omin jaloin liikkuvakin.
Olemme käyneet puistossa vasta näin syksyllä, joten siitä ei ole kokemusta millaista siellä on olla esimerkiksi paahtavan kuumalla kelillä. Tietääkö kukaan? Löytyykö myös varjopaikkoja jossa levähtää ja syödä eväitä?
Puisto sijaitsee siis aivan lähellä Tampereen keskustaa, matkaa rautatieasemalta on n. 10 minuutin rauhallista kävelyä. Busseja tulee hyvin Itsenäisyydenkadulle, josta kävelee puistoon alle viisi minuuttia. Karttalinkin Tammelantorille löydät tästä. Puisto on vihreä läntti Tammelan puistokadun oikealla puolella.
Koska ollaan liikkeellä pienten lasten kanssa aamupäivällä, tulee lounasaika melko pian jo vastaan. Ja nälkä yllättää pienet kulkijat. Tänään kävimme lounaalla Tammelantorilla. Tyttö tahtoi syödä neulamuikkuja, joiden saatavuus näin syysaikaan on vähän huonompi. Kuitenkin löysimme torimyyjän ja muikkuja, 6 euroa / rove (vähän suolaiseen hintaan). Vähemmän ronkeli muu sakki söi aitoon tamperelaiseen tyyliin Tapolan mustaamakkaraa. Lounaaksi sopiva pätkä mustaa puolukkahillolla ja pieni maito maksoivat kojussa 2,5 euroa. :) Suosittelen lämpimästi! Mustamakkara on tamperelainen perinneruoka ja sitä paitsi hyvää. Itse olen muualta muuttanu, joten minulla kesti 27 vuotta ennen kuin uskaltauduin maistamaan mustaa.
Mutta tietääkös joku kuka on Emil Aaltonen ja miksi puisto kantaa hänen nimeään? Vastaus löytyy viereisellä puistoalueella seikkalemalla ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti